Yhteiskunnassa käydään näinä aikoina paljon keskustelua siitä, miten ilmastonmuutoksen kanssa eletään. Keskustelussa on erilaisia mielipiteitä siitä, miten siihen sopeudutaan tai miten sitä voitaisiin ehkäistä. Autoilun pitää olla omalta osaltaan pudottamassa päästöjään, jotka olivat vuonna 2005 noin 13500 tn.  Päästöjen rajoittamiseksi ei ole ollut muita käytännön sovelluksia kuin tehdä entistä pienempiä autoja. Näin maaseudulla elävälle ei ole itsestäänselvää ostaa pienintä autoa, kuljetettavaa kun on ja välimatkat ovat pitkiä. Olemme myös tottuneet mitä erilaisimpiin maksuihin ympäristömme pitämiseksi puhtaana. Ongelmajätteitä on nykyään akuista ja autonrenkaista aina eletroniikkaromuun. Näille kaikille on olemassa valmiit ja toimivat keräilyketjut. Hiilidioksidi on suurten päästömääriensä vuoksi pahin kasvihuonekaasu, mutta sille ei ole keräilyä olemassa. Selityksetkin ovat selviä - kuka ilmakehän valtavasta määrästä saisi hiilidioksidin talteen ja mihin?

  Biokaasuautoilulla voidaan poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. Mitä isompi auto ja isompi kulutus, sitä enemmän autonomistaja toimii ympäristön hyväksi - rahoittaessaan hiilidioksidin keräysketjua (klikkaa oikealla oleva kaavio isommaksi). Nykytilanteessa autoilijan rahat kilisevät viimekädessä ulkomaisiin öljyntuottajamaihin ja niiden ajoittain kyseenalaiseen toimintaan. Mutta keskivertoautoilija tankatessaan hiilidioksidinegatiivista biokaasua mahdollistaa n. 2100 hiilidioksidikilon loppusijoituksen. Lukua voi kertoa mielessään varovasti miljoonalla autoilijalla, minkä hallituksen linjaama peltoenergiapinta-ala mahdollistaa. Nämä miljoona autoilijaa neutralisoivat tällöin 500 000 fossiilisella polttoaineella toimivaa autoa. Biokaasu voitaisiin myydä ympäristömerkeillä hyvillä mielin. Katse pitää bioenergiassa kohdistaa todellisiin lukuihin ja käytännön toteutuksiin: Norjalla on toimiva hiilidioksidin loppusijoitusjärjestelmä Sleipner T öljykentällä. Suomen tulisi mitä pikemmin osoittaa kiinnostusta toimittaa hiilidioksidia ko. lautalle.